Liikkuminen on ihmisille yksi keskeinen vapauden muoto eikä sitä rajoiteta tai kytätä. Julkinen valta keskittyy korkealaatuisen liikenne- ja tietoliikenneinfrastruktuurin ylläpitämiseen ja mahdollistaa tehokkaiden ja kuluttajalähtöisten palveluiden olemassaolon.

Ihmisten työskentelymuodot ja vapaa-ajan tottumukset, kulutuskäyttäytyminen sekä elämäntapa ovat muuttuneet vuosien saatossa yhä yksilöllisempään suuntaan. Erilaisia jakamis- ja palvelutalouden liiketoimintoja puhkeaa kukkaan meillä ja muualla. Niin kaupungeissa kuin maaseuduilla halutaan siirtyä tehokkaasti paikasta toiseen. Älyteknologia korvaa aikataulut ja käyttäjä haluaa omistaa liikkumisensa.

Suomessa kaikkien elämänlaatua nostavat puhdas luonto ja monimuotoinen ympäristö. Niistä on pidettävä huolta ja teknologian kehityksestä on otettava kaikki irti. Alueita ei suosita toisten yli, mutta ihmisten ja työpaikkojen sijoittuminen ympäri Suomea tehdään mahdolliseksi laadukkaan infrastruktuurin, tehokkaan kaavoituksen ja vapaiden työmarkkinoiden avulla. Jos paikkakunnan asumiskustannukset ovat kolmannes siitä mitä Helsingin keskustassa, vähimmäispalkan ja muiden työehtojen ei pidä olla samat kuin Helsingin keskustassa.

Liikkumisen ja kulutuksen ulkoishaittoja eli muun muassa haitallisia päästöjä verotetaan aiheutetun haitan mukaan. Kaikki päästöt asetetaan samalle viivalle eikä niiden suhteen tehdä eroa sen mukaan, missä päästö on aiheutettu. Hiilidioksidiverotus ulotetaan myös lento- ja laivaliikenteeseen sekä kuluttajalle: Kiinasta tilattu kertakäyttöpaita ei olekaan enää niin halpa, kun joutuu kantamaan kustannukset tuotteen hiilijalanjäljestä.