Yli 70 000 nuorta miestä on vailla opiskelu- ja työpaikkaa. 25-vuotiaan miehen elinajanodote on huonoimmillaan jopa 14 vuotta heikompi kuin vastaavan ikäisen hyväkuntoisen naisen. Yli 50-vuotiaat naiset kertovat vaillinaisista työmahdollisuuksista. Osaamista ja työotetta olisi vaikka mihin, mutta ovia on vaikea saada auki. Vammaisista ihmisistä ainoastaan pari prosenttia on palkkatyössä, vaikka monella olisi halua työskennellä paljon nykyistä enemmän. Tai ylipäänsä työskennellä. Maahanmuuttajien työllisyysaste on koulutetuillakin merkittävästi kantaväestöä alhaisempi, kun osaamistaan ei pääse näyttämään.

Mitä inhimillisen elämän tuhlausta! Syrjäytyminen on erityisen ikävää, kun se koskettaa nuoria, mutta julmaa se kaikissa muissakin elämäntilanteissa. Monen vanhuksen elämän täyttää kuristava yksinäisyys, vaikka viimein olisi aikaa olla läsnä. Jokainen rikkoutunut unelma on tappio paitsi ihmiselle itselleen myös ympäröivälle yhteiskunnalle. Osattomuus ja näköalattomuus myös periytyvät herkästi.

Syrjäytymisen ja vaihtoehdottomuuden vastainen taistelu on prioriteettini numero yksi. Mitä se edellyttää? Se edellyttää enemmän läsnäoloa silloin, kun nuoren omat vanhemmat eivät kykene olemaan tukena. Se edellyttää yhteisöllisyyttä silloin, kun ihmisellä ei ole ketään, kelle soittaa. Se edellyttää sitä, ettemme ainoastaan hyväksy, vaan arvostamme ponnekkaasti moninaisuutta ja erilaisuutta kouluissa, työelämässä ja koko yhteiskunnassa. Sosiaaliturva ei lokeroi, vaan annamme ensisijaisen tarveharkinnan ja määräysvallan ihmiselle itselleen ja autamme silloin, kun ihminen itse ei halua tai kykene vastuuta kantamaan. Ja sitten me vasta autammekin!

Sallimme yksilölliset reitit työelämään ja arvostamme myös sellaista osaamista, joka on hankittu muita kuin perinteisiä reittejä pitkin. Siirrämme vastuun ihmisen perusturvasta työnantajalta valtiolle, jotta madallamme yritysten kynnystä palkata. Hyvinvointivaltio keskittyy jatkossa ydintehtäväänsä eli suojelemaan ihmisiä, yritysten, toimialojen, järjestöjen ja alueiden sijaan. Sallimme monimuotoiset työehdot, jotta ihminen pääsee näyttämään kyntensä silloin, kun lähtötaso ei vielä riitä taulukon mukaiseen palkkaan. Pyrimme täystyöllisyyteen ja siten tilanteeseen, jossa palkansaajalla on vara valita.

Visiossani 2030 jokaisen suomalaisen elintaso on puolet parempi kuin tänä päivänä. Työtä on voitava vaihtaa työksi nykyistä sujuvammin ja edullisemmin. Ilmastonmuutokseen ei vastata kielloilla, vaan tehokkaammalla päästöjen hinnoittelulla, jossa kaikki co2-hiukkaset asetetaan samalle viivalle. Luotetaan ihmiseen kuluttajana ja hänen valinnanvaraansa varjellaan vaihtoehdottomuudelta, kartelleilta ja kurjuudelta.