8 Kansainvälistä yhteistyötä!

Visio 2030

Suomi on Euroopan rajalla sijaitseva avotalous, joka elää ja hengittää kansainvälistä yhteistyötä. Suomi on osa läntistä arvoyhteisöä ja kunnioittaa demokratiaa sekä kansainvälisiä ihmisoikeuksia. Suomi on Euroopan unionin jäsen.

Minun visiossani vuonna 2030 eurooppalainen päätöksenteko suuntautuu yhä suoremmin ihmisiin, ei kansallisvaltioihin ja heidän edustajiinsa. Euroopan Unioni antaa kansalaisille suojaa heidän omaa kansallisvaltiotaan vastaan; ei viemällä kansallisvaltion roolin, vaan voimaannuttamalla ihmisiä ja pitämällä heidän perusoikeuksistaan huolta. Sellainen on minun Euroopan Unionini. EU:n pitää huolta siitä, että ihmisillä on vaihtoehtoja ja että vaihtoehdot laajenevat sen sijaan että ne kutistuvat. Ei protektionismille ja määrääville markkina-asemille. Kyllä moninaisuudelle! Kyllä ihmisten liittovaltiolle!

Suomessa EU-tason liittovaltiosta liikkuu eriskummallisia huhuja. Sitä pelätään kuin mörköä. Siinä ei sikäli ole mitään ihmeellistä, että viime vuosina liittovaltiota ovat Suomessa uskaltaneet edistää lähinnä vain sellaiset hahmot, jotka eivät joko ole ymmärtäneet rahaliiton syvällisiä vaikeuksia tai jotka ovat suhtautuneet ihmisten erilaisuuden ja yhteisvastuun pelkoihin ylenkatsovasti. Tai molempia. Samalla he itse ovat sotkeneet liittovaltion sosialismiin. Toimiva liittovaltio ei lisää ihmisten taloudellista yhteisvastuuta rahoitusjärjestelmästä tai poliitikkojen aikaansaamista vaikeuksista, vaan pikemmin pienentää sitä nykyisestä.

Yhdysvalloista jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta harva sanoo, ettei sen liittovaltiorakenne olisi suhteellisen toimiva yhteisvaluutan näkökulmasta. Suomalaisen veronmaksajan välillinen vastuu Italian pankeista on suurempi kuin ohiolaisen yhteisvastuu Virginiasta. EU ei ole liittovaltio, Yhdysvallat on. Sveitsissä ihmisten vaikutusvalta omaan elämään, omaisuudensuoja ja yksityisyys ovat vahvoja, siellä sovelletaan suoraa demokratiaa ja puhutaan eri kieliä. Sveitsi on liittovaltio, EU ei.

EU:n integraation lisäaskelten vastustajat ovat unohtaneet seurata kehitystä euroalueella. Eikä siitä voi heitä syyttää. Harva poliitikkokaan on kertonut tätä kokokuvaa auki. Veronmaksajilla on jo nyt lähes täydellinen yhteisvastuu alueella otetuista veloista. Suurin osa tuosta yhteisvastuusta toteutuu keskuspankkien tasolla, mistä mahdolliset tappiot aikanaan virtaavat veronmaksajien syliin.

EU:n ongelma onkin piilevän yhteisvastuun ongelma. Sen suurin tekijä eivät ole suorat vastuut, joille voidaan laskea hintalappu, vaan rakenteellinen moraalikato, jonka kokoluokkaa ei osaa kukaan laskea. Tällä tiellä on edetty nyt niin pitkälle, että monella maalla on valttikortit kädessään mahdollisen rahoituskriisin iskiessä: euroalueella ei ole varaa päästää esimerkiksi Italiaa nurin.

On realistista olettaa, että kriisin keskellä tartutaan sovittua laajempiin pelastustoimenpiteisiin, mikä on omiaan lisäämään moraalikatoa. On kehitettävä keinoja, miten tästä nykyisestä moraalikadon tilanteesta peruutetaan. Ja siihen – paradoksaalista kyllä – voivat kuulua eurooppalaiset tulonsiirrot, pikemmin kuin valtioiden ja pankkien pelastusrahastot tai muut investointirahastot.

Euron pankkisektorin ongelmien pienentäminen ja kriisinratkaisun kehittäminen eivät vielä ratkaise rahaliiton kohtaloa. Ainoastaan palaamalla markkinakuriin voidaan ennaltaehkäistä alueiden ylivelkaantumista. Vain näin voidaan kestävästi peruuttaa kroonisesta viimesijaisen yhteisvastuun ja moraalikadon tilasta.

Markkinakuri – eli markkinatalous – edellyttää toimivaa sääntelyä ja tehokkaita markkinoita. Jotta rahaliitto voi toimia, se edellyttää huomattavasti suurempia rahavirtoja alueiden välillä. Sen ei alkuvaiheessa tarvitse merkitä julkisia tulonsiirtoja, vaan ennen muuta yksityisiä pääomavirtoja. Maatalouden tukeminen, investointi- ja koheesiorahastot ovat vain pisara meressä suhteessa siihen kuinka suurta pääomavirtojen volyymin tulisi alueiden välillä olla, jotta ne sopeuttaisivat suhdanteita ja alueiden välistä kilpailukykyä. Silti kyseisiä tukiaisia ei tulevaisuudessa tarvita sen vertaa kuin nykyisin. Julkiset tulonsiirrot on kohdistettava ihmisille elinkeinojen sijaan. On myös keskeistä ymmärtää, että yksityisten pääomavirtojen on annettava suuntautua markkinaehtoisesti, sillä muuten ollaan saman ongelman äärellä kuin mistä kriisiin lähdettiin.

Rahaliitto ei edellytä täydellistä taloudellista integraatiota. Sitä on hankala edistää pelkästään sääntöperusteisesti, kuten EMU on karvaasti kokenut. Kestävä integraatio tapahtuu ajan myötä markkinoiden ja ihmisten kautta. Toimivalla valuutta-alueella liikkuvat ihmiset, pääomat, tuotteet ja palvelut. Mitä heikompaa on alueiden välinen liikkuvuus, sitä joustavammat työmarkkinat se tarvitsee. Listatut neljä liikkuvuutta johtavat ajan myötä myös taloudelliseen integraatioon. Ihmislähtöinen EU-liittovaltioajatus edistää näistä kaikkia.

Kriisejä varten ei tarvita muita erillisiä järjestelyitä kuin viimesijainen sokkivakuutus, joka ottaa velallisesta kopin maksukyvyttömyyden uhatessa. Kriisienhallinta on rahaliiton ongelmista itse asiassa kaikista pienin, vaikka finanssikriisistä lähtien keskeiset EU:n kehittämistoimenpiteet ovatkin keskittyneet pitkälti siihen. Jos mietitään euroa vain kriisien kautta ja tehdään rakenteesta kestävä kriisin koittaessa, on selvää, että kävelemme vain kriisistä kriisiin. Rakenteelliset uudistukset taas tähtäävät siihen, ettei kriisiin päädytä.

Visiossani vuonna 2030 EU on palannut subsidiariteetti-periaatteen kunnioittamiseen. Subsidiariteetti eli läheisyysperiaate tarkoittaa sitä, että asiat, joista voidaan päättää paikallisella tasolla, jätetään paikalliselle tasolle.Kaikista lähin päätöksentekijä on ihminen itse. Subsidiariteettiperiaate ole lainkaan ristiriidassa EU:n liittovaltiokehityksen kanssa. Päinvastoin, esimerkiksi Sveitsi on soveltanut subsidiariteettia menestyksellisesti jo vuosikymmeniä. Sveitsi on liittovaltio, joka hakee vertaansa. EU:n kehityksen avain on oivaltaa, missä asioissa olla lähellä ja missä ei.

Suomi ei pienenä maana pysty ratkaisemaan EMU:n ongelmia tai EU:n suuntaa, mutta sillä on kaikki edellytykset tuoda pöytään ratkaisuja. Hyvät ideat ja vahva sitoutuminen eurooppalaiseen yhteistyöhön antavat meille uskottavuutta. Vahva eurooppalaisuus ei tarkoita sopeutumista, ajopuuna ajelehtimista tai jupinaa kahvipöydässä. Vahva eurooppalaisuus tarkoittaa rakastavaa kritiikkiä ja osallistumista. Se tarkoittaa aktiivista johtamista. Neuvotteluihin ei mennä eilisen paperit kainalossa, vaan osallistuminen pitää aloittaa jo ennen kuin agenda asetetaan.

Kannatan jokaiselle henkilökohtaista EU-jäsenyyttä. Se tarkoittaa vapaata liikkuvuutta EU:n alueella nykyisen kaltaisesti, kuitenkin siten, että sosiaaliturva seuraa ihmistä eikä toisinpäin. EU-kansalainen maksaa työttömyys-, eläke- ja sairasvakuutusmaksua yhteiseurooppalaiseen vakuutusjärjestelmään, joka kattaa työttömyysturvan, eläketurvan ja terveydenhoidon missä tahansa Euroopan Unionin jäsenmaassa. Sairausvakuutus toimii nykyisen tilapäisen eurooppalaisen sairausvakuutuksen mukaisesti, sillä erolla, että oleskelu toisessa maassa voi olla pysyvää. Hoitopaikan saa valita mistä Euroopasta. Sairausvakuutus toimisi Saksan kaltaisen vakuutuspohjaisen terveysvakuutusmallin pohjalta, jossa kansalainen olisi oikeutettu valitsemaan terveyspalvelun pääasiallisen tarjoajansa asuinpaikan perusteella ja tilapäisen terveyspalvelun mistä vain.

Henkilökohtainen EU-kansalaisuus tarjoaa mahdollisuuden työskennellä, yrittää tai opiskella joustavasti missä tahansa päin Euroopan Unionia oman elinkaaren aikana. Tulevaisuuden tietotyössä osan työstä voi joka tapauksessa suorittaa mistä tahansa käsin. Arkipäivää on myös samanaikaisesti asua Ranskassa ja työskennellä Saksassa. Mikä täydellinen yhdistelmä!

Olen valmis tekemään töitä ihmislähtöisen liittovaltion puolesta. Vielä pari sanaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

Vuonna 2030 Suomi on NATO:n jäsen. Suomella on laaja-alainen kokonaisturvallisuuden strategia, jota toimeenpannaan määrätietoisesti. Kansalaisten tietoisuutta turvallisuuden eri muodoista on lisätty, muun muassa tietoliikenteessä ja informaatiovaikuttamisen osalta. Suomi päättää suvereenisti omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan yhteistyössä niiden organisaatioiden kanssa, joissa olemme jäsenenä. Toimimme aktiivisesti Euroopan unionissa ja kehitämme EU-tason puolustusta. Yhtä lailla kehitämme yhä syvempää yhteistyötä Ruotsin ja muiden kumppanimaidemme kanssa.

Ulkopolitiikan merkitys kansakunnan kansainvälisen aseman ja taloudellisen kehityksen varmistajana tunnustetaan. Suomi osallistuu laajasti kansainväliseen kauppaan ja jatkaa määrätietoista työtä kaupan esteiden purkamisessa. Suomi harjoittaa hajautettua globaalia kauppapolitiikkaa ja pitää huolta riittävästä omavaraisuudesta strategisesti merkittävillä osa-alueilla.