5 Lisää riskinottoa ja kansankapitalismia!

Visio 2030

Suomesta on viimeisen kymmenen vuoden aikana poistunut enemmän tuotantokapasiteettia kuin mitä tänne on investoitu. Investointi tarkoittaa määritelmällisesti riskinottoa: joku on valmis tekemään panostuksen epävarmaa tuottoa vastaan. Viime vuosina riskit on koettu suuremmiksi kuin mahdollinen siitä saatava tuotto. Siksi riskiä ei ole haluttu ottaa. Ilman investointeja ei synny elinkeinoja ja työpaikkoja. Silloin ei synny innovaatioita eivätkä tekemisen tavat kehity.

Korkea tuottavuus on Suomen elinehto. Ilman kansainvälistä kauppaa elintasomme olisi puolet nykyisestä, jos sitäkään. Emme pärjää – eikä meidän pidä pärjätä – halpatyömaana. Meidän on silti osallistuttava globaaliin työnjakoon sen asettamin pelisäännöin. Meillä on oltava sellaista osaamista, josta muut haluavat maksaa. Se edellyttää investointeja ja omistajuutta.

Omistajuus tarkoittaa sitä, että joku on valmis pistämään itsensä tai pääomansa peliin paremman huomisen puolesta. Omistaja voi olla minkä maalainen tahansa, mutta minä haluan tehdä töitä sen eteen, että:

1) Myös täällä asuva ihminen voisi nykyistä useammin olla omistaja, mikä tarkoittaa sitä, että myös Suomessa saa vaurastua. Emme ole pelkkiä torppareita, vaan voimme nauttia globaalin talouskasvun hedelmistä – ja tehdä sitä koskevia päätöksiä – myös omistajina.

2) Kansantalouden kannalta on tärkeää, että meillä on Suomeen sitoutuneita omistajia. He ovat valmiita kantamaan riskiä myös olosuhteista johtuvan taloudellisen epävarmuuden, kuten laman, yli. Silloin saattavat sijoittajat kadota; pitkäjänteinen omistaja pysyy. Vain omistajat rakentavat pääkonttoreita.

3) Omistaa voi niin aineellista pääomaa kuin henkistä. Henkinen pääoma – osaaminen – on tulevaisuudessa yhä suuremmassa roolissa. Ei veroteta sitä pois.

Visiossani vuonna 2030 omistaminen ja sijoittaminen ovat yhä laajemman kansanryhmän käsissä. Talouden riskinsietokyky on korkeampi ja pääomat hakeutuvat ihmisten myötä tehokkaammin tuottavaan käyttöön. Omistusasuminen ei ole kotitalouden ainoa vaurauden lähde – ja samalla henkilökohtainen riski, jos paikkakunnalla menevät työt alta.

Suomessa on vähemmän sääntelyn mukanaan tuomia pääoma- ja valtakeskittymiä. Julkinen valta ei omista yhtiöitä kuin silloin, kun kyseessä on strateginen intressi, kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen tai perusinfrastruktuuri. Valtion osakeomistusten myynnistä saadut rahat on jaettu veronkevennyksinä tai kansalaisosinkoina kansalle. Yksityistalouden merkitys talouden vaurauden lähteenä ymmärretään ja sille tehdään tilaa verotuksessa. Ihmiset saavat voimaa toimiessaan kuluttajina, sijoittajina ja omistajina – kaikki käteen jäävät tulot eivät mene pakollisiin menoihin! Silloin myös kansantalous kukoistaa.

Keinot:

  • Vaurastuminen sallitaan työtä tekemällä. Puolet on jäätävä käteen jokaisesta työtunnista.
  • Omistamisen ja riskinoton verotus on 30 % tai sen alle kaikissa omaisuuslajeissa.
  • Aineellista ja aineetonta pääomaa verotetaan samalta viivalta. Verotushetki siirtyy kulutukseen.
  • Yrittämisen olosuhteita parannetaan kautta linjan: tehokas infrastruktuuri, dynaaminen rahoituksen ympäristö, kilpailukykyinen verotus, paikallista sopimista ja yrittäjän sosiaaliturva kuntoon.
  • Tuodaan työntekijäoptioiden ja -osakkuuksien verotus kilpailukykyiseksi. Yhä useampi pääsee nauttimaan yrityksen arvonlisästä myös omistajana.