Stoppi syrjäytymiselle

Visio 2030

Hyvinvointivaltion tärkein tehtävä on pitää huolta heistä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty täysipainoisesti itsestään huolehtimaan. Hyvinvointivaltio täyttää tehtävänsä parhaiten silloin, kun mahdollisimman monella on elämä raiteillaan. Silloin meillä on varaa huolehtia hyvin lapsista, vanhuksista ja apua tarvitsevista.

Syrjäytymisen ehkäiseminen on prioriteettini numero yksi. Moni asia yhteiskunnassa menee parempaan, mutta Suomessa on edelleen noin 60 000 syrjäytynyttä nuorta. Pystymme taatusti parempaan.

Otetaan tavoitteeksi, että vuonna 2030 Suomessa ei syrjäydy enää yksikään ihminen. Tämä voi kuulostaa utopialta, mutta sitä se ei ole. Tarvitaan tahtoa ja järeitä toimenpiteitä. Alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia olemaan vanhempia. Raivataan tilaa ammattilaisten osaamiselle ja annetaan heidän panostaa siellä, missä tarve on suurin.

Me-säätiön tilastojen mukaan joka vuosi noin 4 000 lapsesta tulee syrjäytynyt nuori ja noin 4 700 nuoresta tulee syrjäytynyt aikuinen. Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle ennätysmäärä; piikit ovat sekä vauvaiässä että nuoruudessa. Molemmissa tapauksissa perheen ongelmiin puututaan liian myöhään. Silloin kun asiat ovat huonosti ja vanhemmat käyttävät päihteitä, tulisi neuvolan kyetä auttamaan ja ohjaamaan isät sekä odottavat äidit hoitoon jo kauan ennen kuin vauva syntyy.

Nuorten huostaanotettujen taustalta löytyy lähes poikkeuksetta jo vuosia kestäneet vaikeudet koulussa. Nuorilla voi olla korkea kynnys lähestyä koulussa kuraattoria ja kertoa avoimesti ongelmista. Siksi myös vapaaehtoistyöllä ja anonyymeillä palveluilla on suuri merkitys. Icehearts, Me-talot ja muut tekevät esimerkillistä työtä. Yksikin turvallinen aikuinen voi muuttaa nuoren suunnan. Alle kouluikäisillä lapsilla tulee olla oma sosiaalityöntekijä, jolla on tarpeeksi päätäntävaltaa ja paukkuja käydä lapsen kotona ja auttaa vanhempia olemaan vanhempia. Raivataan tilaa ammattilaisten osaamiselle ja annetaan heidän panostaa siellä, missä tarve on suurin.

Sujuva arki ja tilaa läsnäololle

Työllistymismahdollisuuksien parantaminen on avainasemassa, jotta perheiden taloudellisen aseman ja hyvinvoinnin parantaminen on ylipäänsä mahdollista. Mitä useampi äiti ja isä on töissä ja perheen elämä on raiteillaan, sitä paremmin menee myös lapsilla.  Joustavat työehdot takaavat sen, että työnantaja uskaltaa antaa mahdollisuuden yhä useammalle. Kuluneen hallituskauden aikana elpynyt työllisyys on vähentänyt syrjäytyneiden nuorten ja köyhyydessä elävien kotitalouksien määrää. Siksi kaikki panokset työllisyyteen ovat panoksia perheiden ja lasten hyvinvointiin. Parempi työllisyys auttaa myös nuoria: se helpottaa oppisopimuskoulutus- ja harjoittelupaikkojen saannissa sekä työelämään pääsyä jo alle parikymppisenä.

Satsataan varhaiskasvatukseen ja kaksivuotiseen esikouluun. Kaikille lapsille taataan hyvät koulunkäyntivalmiudet perhetaustasta riippumatta. Annetaan peruskoulussa tilaa yksilöllisyydelle, käsillä tekemiselle ja erikoisosaamiselle. Ei syrjäytetä “villejä poikia” tai “kympin tyttöjä”. vaan tehdään tilaa monenlaiselle lahjakkuudelle. Taidon siirtäminen toiselle ihmiselle on arvokkainta, mitä elämässä voi tehdä: opettaja on maailman tärkein ammatti.

Lasketaan veroja siten, että yhä useampi perhe voi käyttää arjen kiireissä palveluita. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Jaksetaan paremmin. Syödään yhdessä. Liikuntasalit ovat nykyisin iltapäivisin usein tyhjillään ja iltaisin taas on ruuhkaa. Siirretään harrastusmahdollisuuksia entistä enemmän koulujen iltapäivään. Koulutuntien jälkeen syödään välipala ja harrastusryhmät alkavat. Alakoululaisten riittävän aikainen nukkumaanmeno ei jää myöhäisistä harrastuksista kiinni. Kaikki lapset ovat mukana eivätkä harrastukset ole pelkästään vanhempien aktiivisuuden varassa. Kerhojen ja harrastusten ohjaajat voivat olla tarvittaessa myös kokopäivätoimisia, jolloin he toimivat aamupäivisin koulunkäyntiavustajina. Taataan samalla oppitunneille työrauha.

Vanhuksille hyvä hoiva

Yhä useampi meistä elää pitkään ja on terve kuin pukki vielä kahdeksankymppisenä. Tehdään tilaa ihmislähtöiselle elämälle, jossa saa nauttia päivistä ja yhteisöllisyydestä. Satsataan palvelutalouteen, jossa ikäihmiset ja heidän lähipiirinsä voivat käyttää nykyistä paremmin palveluita arjen helpottamiseen sekä yhteisölliseen toimintaan. Mahdollistetaan hoivapaikan valinta jokaiselle koko Suomen alueelta, siten, että raha seuraa asiakasta.

Hoivapalveluiden arvioinnissa asiakkaat ja heidän lähipiirinsä ovat korvaamattomia asiantuntijoita. Asiakkuus tarkoittaa sitä ratkaisevaa asiaa, että palveluntarjoajan prioriteeteissa ihminen nousisi tärkeimmäksi. Se lisäisi ihmisen ja läheisten vaikutusvaltaa ja siten myös potilasturvaa. Esimerkiksi muistisairasta vanhusta ei tarvitsisi pitää vanhassa kotikunnassaan kaukana läheisistä, vaan hänet voisi palvelusetelin avulla tuoda lähelle lapsia ja lastenlapsia. Heikon hoivapaikan voisi vaihtaa parempaan. Hoivasetelit ja henkilökohtaisen budjetin maksaa Kela ja se vastaa myös valvonnasta.

Hoivassa on tehtävä tilaa ihmisten hoitoisuudelle, joka saattaa vaihdella jopa päivittäin. Hoitajien työpäivä ei kuitenkaan saa mennä pelkästään kuntoarviointiin ja lomakkeiden täyttämiseen. Vanhuspalvelulain uudistamisen yhteydessä voitaisiin säätäähoivatakuu, joka tarkoittaisi nykyistä sitovampia määräaikoja ikäihmisille sopivaan hoitopaikkaan pääsyssä.

Visio 2030

Tavoite

Vuonna 2030 koulun ja työn ulkopuolella olevien nuorten määrä on enää 5 prosenttia ikäluokasta (nykyisin 12 %). Mielenterveysongelmat ovat vähentyneet puolella kaikissa ikäryhmissä. Vanhusten hoivan ongelmat on poistettu ja asiakkaat ovat tyytyväisiä kaikilla mittareilla.

Askelmerkit

  • Työmarkkinoilla sallitaan laajat joustot ja paikallinen sopiminen, jolloin jokaisen on mahdollisuus työllistyä. Rinnalle sosiaaliturva, joka kannustaa töihin.
  • Mahdollistetaan kaikille aktiivisuus ja tarvittaessa uusi alku: muualta tulleille, väkivaltaa kokeneille, päihderiippuvaisille, vammaisille, osatyökykyisille, kuuskymppisille uran vaihtajille ja konkurssin tehneille yrittäjille. Aina on oltava mahdollisuus parempaan huomiseen.
  • Laajennetaan koulujen iltapäiväkerhotoimintaa kattamaan jokapäiväiset harrastukset. Annetaan kaikille lapsille eväät liikkumiseen ja itseilmaisuun.
  • Panostetaan koulujen työrauhaan lisäämällä koulunkäyntiavustajia. Panostetaan koulun ja sosiaalitoimen vuoropuheluun. Autetaan lapsia ja perheitä varhain.
  • Tehdään tilaa palvelutaloudelle: niin aktiivi- kuin seniori-ikäisten on pystyttävä nykyistä paremmin käyttämään palveluita. Alennetaan verokiilaa, että se on mahdollista.
  • Kohdataan toisiamme, työllistetään ammattilaisia, tehdään tilaa hyvinvoinnille.
  • Mahdollistetaan hoivapaikan vapaa valinta niin, että raha seuraa asiakasta.
  • Lue lisää Uuden Suomen blogistani:
  • Epäonni ei saa olla loppuelämän kohtalo
  • Sote: rakennetaan hyvän päälle!